Anteeksi, anteeksi, anteeksi.

Voitte uskoa, mitä syyllisyyttä olen tuntenut, kun en ole päivittänyt blogiani enkä kommentoinut kenellekään. En myöskään ole saanut vastattua sähköposteihin, kirjeisiin.. Jokin niin kovasti taas vastustaa. En pysty pitämään ihmisiin yhteyttä ja mielessä taas pyörii erakoitumis-fiilikset. En anna niille periksi, en varmasti, mutta tämä syö naista.

En ole unohtanut teistä ketään, mutta minulle tulee näitä kausia, että tahdon painaa pääni pensaaseen.

Toivoisin, että saisin takaisin sen innon sosialisointiin, mikä minulla oli tässä viikko pari takaperin. Tämä on niin kausiluontoista, enkä mahda tälle mitään. Mutta minä taistelen enkä luovuta.

Jospa taas saisin pidettyä teihin yhteyttä, ettette luule että "ylpeyttäni" tai välinpitämättömyyttani eläisin tätä hiljaiseloa.

Voikaa hyvin!

Maailma odottaa

Harmittaa, kun en ole saanut kirjoitetuksi tänne, vaikka mielessä on monet kerrat ollut. Pitää paneutua tarkemmin asiaan, kunhan tässä "joudan".

Eilen oli huippumukavaa, kun vietin aikaa kivan ja herttaisen tytön kanssa. Sovittiin, että tavataan perjantaina uudestaan. Tämä saattaa olla jonkin suuren alku!

Levottomana jatkan taas matkaa, mutta lupaan palata.

Koiruuksia, osa 2

Kyllä maalla on mukavaa! Eilen palattiin porukoiden luota virkistyneinä ja onnellisina. Oli ihanaa nähdä äitiä (ja isääkin toki, vaikka meillä aika etäiset välit onkin), siskokin pistäytyi ja antoi minulle ompeluhommia (pannulapun teko Marimekon päärynä-kankaasta).

Olihan siellä hännän huisketta ja vilinää, kun jaloissa pyöri kahden kuukauden ikäinen Kaiku-poika. Sai tuntumaa koiranpennun kanssa olemisesta, ihan kirjaimellisesti, kun pikkuruiset hampaat olivat kokoajan hameen helmassa tai varpaissa kiinni. :) Alkoi se pikkuhiljaa uskoa, kun tomerasti kielsi näykkimästä. Kerroin äitillenikin koirahaaveestani, vaikka alunperin piti olla ihan hissukseen asiasta. Mukavahan se on jakaa tärkeitä asioita äitin kanssa, ei tule sitten yllärinä, jos (kun) pentu meille joskus saapuu.

Tältä näytti pikku-Kaiku:

Porukoillani on myös vanhempi Suomenpystykorva, Pipsa. Pikkuinen Kaiku olisi halunnut niin leikkiä isomman versionsa kanssa!

Kissakin porukoilta löytyy, n.12-vuotias Miska-tyttönen. Olin siis noin 13-vuotias, kun neiti tuli taloon. Monesti ainoa lohtu pahoissa mielissä oli tämä kyseinen naukuja:

Istuskeltiin Tonin kanssa kiikussa ja siitä syntyi The Parisuhdekuva:

Seuraava kuva on siitä harvinainen, ettei minulla ole tainnut olla tätä ennen yhtään yhteiskuvaa rakkaan äitini kanssa. Nyt on!

Tuo ylläoleva kuva on muuten otettu vanhasta huoneestani, jota äitini nykyisin käyttää. Seinillä on vieläkin Ville Valoja ja muita mörriäisiä. :)

Näihin tunnelmiin on hyvä lopetella tältä erää. Aurinkoista mieltä kaikille uuteen viikkoon!

Päivän ompelukset

Ajattelin vielä ennen nukkumaanmenoa pistää kuvat tämän päivän tekeleistä.
Löysin päivällä Eurokankaasta kivan värikästä, paisley-kuvioista kangasta ja siitähän syntyi hame:

Tein myös leveälahkeiset housut, jotka onnistuivat yllättävän hyvin, vaikka kerran jouduinkin vähän ratkojaa työllistämään. Siinä vaiheessa meinasi kyllä epätoivo hiipiä, mutta kyllähän nuo valmistuivat ja olivat sopivat:

Molemmat ovat ihan yksinkertaisella kuminauhavyötäröllä, en uskalla oikein vielä vetoketjun kanssa ruveta pelailemaan. Ehkä sitten joskus hamassa tulevaisuudessa..

Mutta kohta nukkuilemaan niin jaksaa huomenna lähteä reissuun!

Koiruuksia

Kauhistuttava koirakuume (ei ole uutta, mutta nyt sai vielä lisää pökköä pesään)! Kaveri tuli kylään koiransa Ricon kanssa ja ihan mahdottoman mukava turriainenhan tuo on. Näin söpö poika:

Voi kun saisimme sen oman koiran. Se olisi ihan unelma. Onneksi ei ole mikään mahdoton haave, kyllä me vielä joku päivä saadaan se toteutettua.

Huomenna lähdetään Tonin kanssa minun vanhempien luona käymään, tullaan sunnuntaina takaisin. Ihanaa nähdä porukoita pitkästä aikaa, viimeksi jouluna käytiin siellä. Äitikin tuntuu kovasti odottavan ja niin teen minäkin. Koirakuume luultavasti vain yltyy, siellä porukoilla nimittäin odottaa Suomenpystykorvan pentu, Kaiku. Ihanaa!

Iloista viikonloppua teille kaikille ja hyvää mieltä!

Mhihi

Olohuoneeseemme kasvoi Sieni!

Lieköhän syötävä vai myrkyllinen?

Sateisen keskiviikon iltana

~ Onnea rakkaimmalle, 28 vuotta. ~

Kävin eilen siellä "pässikuvassa" ja tuli, totta tosiaan, pässi kuva. Näyttää ihan joltain mug shotilta, pidätyskuvalta, tuijotan kuvassa silmät pyöreinä ja näytän tyhmältä. Tuli juuri mieleen, että jos kävisi vielä perjantaina otattamassa uudet kuvat..? Ihan älytön ajatushan se on, eihän tuo lysti maksanutkaan, kuin "vaan" 17 euroa/4 kuvaa ja ei sitä kuvaa paljon kukaan katsele henkilökortissa. On vaan taas joku ulkonäkökriisi tuon kuvan suhteen, saisin kai mielenrauhan jos siellä lompakossa olisi omasta mielestä hyvä kuva. Kuulostaa taatusti tosi pinnalliselta, mutta kun on ongelmia itsetunnon kanssa niin jotkut asiat vaan menevät näin. En minä tiedä. Haluaisin sen uuden kuvan siksikin ettei jokainen, joka sen kuvan henkilökortissani näkee, miettisi miten kamala kuva se onkaan. Tuntisin varmaan ahdistusta tuommoisestakin asiasta ja mitä jos kaupan kassalle mennessä sattuisi hankala olo päälle ja pitäisi vielä näyttää henkkarit? Tulisi varmaan kaksin-, ellei kolminkertaiset ahdistukset.
Tyhmä pää.

Näin eilen kaupan ilmoitustaululla ilmoituksen luppakorvakanista, joka annettaisiin kesähoitoon huolehtiville ihmisille. Tuli heti oitis olo, että haluan sen kanin tänne meille kesän ajaksi. Ja heti perään tuli surku, kun tajusin, että miten minä muka pystyisin siitä luopumaan sitten syksyn tullen? Kuitenkin olisin ihan myyty jo siinä vaiheessa ja voi mikä suru se olisikin sitten joutua luopumaan siitä. Pitäisi kai sanoa sitten kesän lopussa että "se karkasi.." ;)

Pitäisi kai kohta lähteä nukkumapuuhiin. Toni näyttäisi olevan jo kypsää kamaa tuossa sohvalla. Kummallisen levoton olo vaan, tuntuu kuin haluaisi tehdä jotain, näprätä ja puuhata. Joskus iskee näitä oloja, sitten harmittaa jos ei saa mitään aikaiseksi, vaikka ideoita olisikin. Pitäisi osata hyödyntää nämä tarmonpuuskat paljon paremmin.

Voi kun voisi pestä pyykkiä. Kellokaan ole vielä puolta yötä..